sunnuntaina, marraskuuta 29, 2015

Olli-Matti Ronimuksen runot: vanha arvostelu

En tiedä, missä tämä juttu on ilmestynyt, mutta tiedän sen kyllä julkaistun. Olisiko Turun Ylioppilaslehti, mahdollisesti Turun Sanomat, joskaan en sinne montakaan runoarvostelua ole kirjoittanut. Turun Sanomiin olisin todennäköisesti koettanut myös kirjoittaa paremman jutun. 

Olli-Matti Ronimusta uusiksi

Olli-Matti Ronimus on tärkeä vaikuttaja suomalaisessa kirjallisuudessa, vaikka häntä ei paljon tunnetakaan. Yhdessä Pentti Holapan kanssa Ronimus käänsi paljon ranskalaista kirjallisuutta, Claude Simonia, Xavier de Maistrea, Samuel Beckettia ja Eugene Ionescoa. Lisäksi Ronimus julkaisi neljä runokokoelmaa ja piti Holapan kanssa divaria Helsingin keskustassa.

Like on nyt julkaissut Ronimuksen runot uudestaan. Ronimus vaikuttaa olleen jotenkin aikaansa edellä samalla kun hän melkein täysin väisti oman aikansa ilmeisimmät vaikutteet.

Esikoinen Siipien alla merta (1958) on runokirjoista perinteisin, jonkinlaista pehmeää suomalaista surrealismia. Näin menee "Ilta": "sydän / silmät yksin hirvi lähinnä / kaikissa etäisyys/ ja kaunis ja turha valtakunta // mikä rajaton maa ei nöyränä uppoaisi mereen". Yhdeksäs elämä (1959) on Ronimuksen runokirjoista paras. Surrealistiset vaikutteet on onnistuttu nivomaan kirjailijan satiirisesti sivaltavaan aineistoon. Yhteiskunnallinen aines ei vaikuta turhalta, vaan se täydentää Ronimuksen pilailulta vaikuttavaa sanailua. Ote runosta "liekistä": "on lihapullia jotka ajattelevat / ja demokraattisia kastikkeita / jotka peittävät lihan ja kalan / nälän lisäksi on rakkautta ruokaan".

Rautavuoteella (1961) on sitten taas jo hiukan kylmä ja pessimistinen. Lukija ei aina pysy kärryillä siitä, miksi näin on: kirja väistää kaikkia lähestymisyrityksiä. "liberté fraternité égalité / suvaita sietää kestää". Hän tarvitaan (1967) on jo silkkaa pop-runoutta: kollaaseja, toteavia proosarunoja jonkinlaisesta arkipäivän typeryydestä, surrealismia, silkkaa pelleilyä. "(veljeni)" kuuluu näin: "veljeni elämä on pitkä lyhyt kahlittu / karvas sulamatonta jäätä / sen alla toinen valtakunta toinen / varjo ui luo valtakunta / korkki ja lyijy öljyyn kuollut kala / lentää silmän alla kohti / ristikot tuulentupa pesä".


Olli-Matti Ronimus: Runot 1958-1967. Esipuheen kirjoittanut Pentti Holappa. 245 s. Like 1999.

Ei kommentteja: