Pulpografia: T. T. Flynn

Tästä kiinnostavasta, mutta Suomessa huonosti, jos lainkaan, tunnetusta kirjailijasta löytyi tällainen artikkeli netistä, siinä kerrotaan enemmän hänen kiehtovasta ja monipolvisesta elämästään. Lisäksi Flynnin lännentarinoita ja -romaaneja on julkaistu uudestaan 2000-luvullakin, ja esimerkiksi James Reasoner on niitä kehunut.

Fred Ludekensin todella upeaa kuvitusta The Man from Laramie
-romaanin jatkokertomusversiosta,
joka ilmestyi Saturday Evening Postissa.

Thomas Theodore Flynn (1902—1979) tunnetaan lähinnä lännenkirjailijana, mutta hän on kirjoittanut myös dekkareita. Vuonna 1950 Flynn julkaisi kaksi rikosromaania, It’s Murder! ja Murder Caravan. Hänen tunnetuin kirjansa lienee The Man from Laramie (1954), johon Anthony Mannin samanniminen erinomainen klassikkoelokuva (1955) perustuu.
Flynniltä on suomennettu sekä lännen- että rikosnovelleja, joita hän kirjoitti paljon 1930-luvun pulp-lehtiin, kuten Dime Detectiveen ja Cluesiin. Flynnin pitkäikäisin sankari oli Dime Detectivessä seikkaillut Joe Maddox, joka harrasti vedonlyöntiä raviradoilla ja joutui samalla selvittelemään murhia. Maddox-novelleja ilmestyi kaikkiaan 35 kappaletta vuosina 1938—50.
Flynnin sirkusmaailmaan sijoittuvat novellit ovat eksoottisia ja niiden murhat verisiä ja mielipuolisia: pitkässä novellissa ”Sirkuskupoolin alla” sirkuksen lavalle marssitetaan elefanttien kannattelemassa tuolissa mies, jolta on pää katkaistu. Myös tavallisia rikoksia tehdään: novellissa ”Sirkusjunan palo” kaksi rautateiden etsivää estää kilpailevaa yritystä räjäyttämästä sirkuksen eläinjunaa. Näissä novelleissa Flynnin kertojanote on paikoin rasittavankin haparoiva ja usein yksioikoinen. Tämä voi tosin johtua myös suomennoksesta.
Parempia ovat vähemmän eksoottiset novellit, joissa seikkailevat ”tavalliset” yksityisetsivät ja rikosreportterit. Jälkimmäisiä edustaa Bill Jennings novellissa ”Satalintu laulaa kuolemaa”, jossa Jennings selvittää salaperäisesti kuolleen kiristäjän murhan. Jenningsin lehden kustantaja on sekaantunut murhaan, ja naiskauneuttakin on mukana. Hyvä perusnovelli, jossa on tosin joitain ristiriitaisuuksia. ”Kaksoisolento” on ehkä vielä parempi: päähenkilö Tom Delaney huomaa, että hänen kaksoisolentonsa esiintyy hänenä ja tekee sulavasti jalokivirikoksia. Novellin alussa on hyvä atmosfääri ja kohtaus, jossa poliisit kovistelevat Delaneyta, on erinomainen, mutta novelli päättyy aivan liian nopeasti.

”Menneisyyden varjoja” on tunnelmallinen noir-tarina entisestä kassakaappimiehestä, joka yrittää päästä eroon maineestaan ja kosii rikasta naista; poliisit kuitenkin haluavat hänet ratkaisemaan toisen kassakaappiekspertin murhaa. Mies joutuu palaamaan entiseen miljööseensä. ”Palavassa jäässä” vakuutusyhtiön työntekijä saa tehtäväkseen oudon testamentin: 25 000 dollaria sille, joka ratkaisee vakuutuksen ottajan tulevan kuoleman. Niinpä miestä pitää tietysti varjella — hän paljastuu kuitenkin rikolliseksi. Perhe joutuu tulilinjalle; loppuratkaisu on jännittävä ja ironinen. ”Harriganin viimeisessä urotyössä” eläkkeelle jäävä komisario ampuu nuoren huumeiden vaikutuksen alaisena olleen pojan. Harrigan vapautetaan virantoimituksesta, mutta pojan äidin syyttävät sanat mielessään hän päättää jäljittää marihuanaa kaupitelleet tyypit.
Näitä vaatimattomampi on ”Kuolema astuu näyttämölle”, jossa toimittaja Bill Somers seuraa läheltä jalokivinäytöstä. Jalokivet varastetaan, mutta Somers ratkaisee varkauden. ”Murhia matkan varrella” on tosikkomainen tarina pelurista, jonka kolkuttava omatunto panee ratkaisemaan hänelle pelimatkalla sattuneen omituisen jutun. Lyhyessä ”Gangsterin harhaluulossa” selvitellään pikkurikollisten touhuja; novellin väkivalta on yllättävän suorasukaista ja lakonista. Se onkin juoneltaan vaatimattoman tarinan paras ominaisuus.
Flynniltä on suomennettu myös pari lännennovellia. ”Hän taisteli yksin” kertoo syyttömänä tuomitusta miehestä, joka vankilasta päästyään saa kaupungin kovanaamat kimppuunsa. ”Pakolaisessa” vara-sheriffi Larry Remington saa vastaansa ihmiset, joita hän on luullut ystävikseen.

Rikosnovellit:
Gangsterin harhaluulo, Seikkailujen Maailma 7/1955.
Harriganin viimeinen urotyö, Seikkailujen Maailma 10/1950.
Kaksoisolento, Seikkailujen Maailma 6/1936.
Kuolema astuu näyttämölle, Seikkailujen Maailma 12/1953.
Menneisyyden varjoja, Seikkailujen Maailma 7/1950.
Murhia matkan varrella, Seikkailujen Maailma 4/1955.
Palavaa jäätä, Seikkailujen Maailma 10/1949.
Satakieli laulaa kuolemaa, Seikkailujen Maailma 4/1942.
Sirkusjunan palo, Seikkailujen Maailma 4/1950.
Sirkuskupoolin alla, Isku 46—50/1936.
Sirkuspaholainen, Seikkailujen Maailma 4/1940.

Lännennovellit:
Hän taisteli yksin, Seikkailujen Maailma 9/1956.
Pakolainen, Isku 50—52/1936.

Petri Hirvonen: Kuolevan jumalan yö

Olen ollut toimittamassa uuden pienen kustantamon Putki Kustannuksen pokkarisarjaa (kirjoitin asiasta täällä laajemmin), ja pariin kirjaan olen tehnyt esipuheen. Tässä on lyhyt esipuhe Jerry Cottonia ja FinnWestejä kirjoittaneen Petri Hirvosen novellikokoelmaan Kuolevan jumalan yö, jota voi ostaa suoraan täältä. 

Kesälahden tuntematon pulp-mies

Petri Hirvosen (s. 1972 Kesälahdella) nimi ei monellekaan kirjallisuudenharrastajalle sano mitään. Hän on kuitenkin kirjoittanut parikymmentä pienoisromaanin mittaista tekstiä, hänen pääasiallinen julkaisukanavansa on ollut Kolmiokirjan legendaarinen Jerry Cotton -sarja, johon hän kirjoitti kolmetoista osaa 1990-luvun lopulla.
Länkkäreitä koko ikänsä katsellut ja lukenut Hirvonen aloitti uransa kuitenkin jo saman vuosikymmenen alussa kirjoittamalla yhdeksäntoistavuotiaana kaksi osaa niinikään Kolmiokirjan julkaisemaan FinnWest-länkkärisarjaan. Hirvosen debyytti, kiertävistä mustalaisista Villissä lännessä kertova Kohtalokas perintö ilmestyi numerossa 11/1992, mutta seuraava tarina, Viimeinen tuomio jäi ilmestymättä, koska vuoden 1992 viimeinen numero jäi viimeiseksi koskaan ilmestyneeksi FinnWestiksi. Tarinan nimeltä Jouluksi hirteen kirjoitti Pentti Pesä. Hirvosen juttu hautautui ehkä iäisyydeksi Kolmiokirjan arkistoihin.
Myöhemmin hän tarjoutui Jerry Cottonin avustajaksi. Ensimmäinen oli vuonna 1996 ilmestynyt Filmihelvetti, viimeinen kolme vuotta myöhemmin ilmestynyt Manhattanin mölydraama. Hirvosen valttia tarinoissa olivat kiihkeästi, mutta taitavasti kirjoitetut toimintakohtaukset. Myös elokuvaviittaukset sujuivat elokuviin kiinni kasvaneelta filmihullulta.
Myöhemmin itse värväsin Hirvosen avustajaksi kirjoittamaan jännitys- ja toimintanovelleja vuonna 2004 perustamaani Isku-lehteen, johon hän teki kourallisen novelleja. Kaikissa näkyy ammattimiehen jälki mitä tulee toimintakohtauksiin. Iskun novellien lisäksi hän teki pari tilausnovellia Länkkäriseuran Ruudinsavuun, jota toimitin.
Osa Hirvosen lähettämistä novelleista jäi aikoinaan julkaisematta, mutta ne saavat ensijulkaisunsa nyt tässä kirjassa, joka kokoaa yhteen Hirvosen 2000-luvun novellituotannon. Kirjaa tukevoittaa Hirvosen tuotannon bibliografia. Samaan aikaan ilmestyy myös Hirvosen kirjoittama pienoisromaani Kalmankylväjä. Sitä hän tarjosi minulle julkaistavaksi pokkarisarjassa, joka ei lopulta materialisoitunut.
Tämän pienen kirjan novelleissa on valinnanvaraa: on länkkäriä, on kasari-actionia, on kauhua liippaavaa pulp-meininkiä, on jopa merirosvonovelli! Tarjolla on tiukka paketti tymäkkää toimintaa ja kunniantuntoisia miehiä!

EDIT: Tekstiä on muutettu alkuperäisestä. Tapani Bagge ei ollut Jerry Cottonin toimittaja enää vuonna 1996, niin kuin tekstissä alun perin väitettiin. Virhe on korjattu myös itse kirjaan. Korjattu myös Petrin synnyinvuosi; alun perin tekstissä luki 1980, mutta itse kirjassa lukee kyllä 1972, mikä on oikea vuosi.

Pulpografia: Lee Floren

Tämä on vähän tynkä hakusana Lee Floren -nimisestä senttarista, josta myöhemmin kirjoitin paremman tekstin Kuudestilaukeavat-kirjaan. Huomaa kuitenkin löytynyt kuolinvuosi. En ihan ymmärrä vertausta Lawrence Blockiin, mutta ajatus on kuitenkin kai ollut jotain sen tapaista että halvoista pornokirjoista pääsi etenemään johonkin muuhun, mutta Blockista tuli bestselleristi, Floren jäi nimettömäksi senttariksi.

Lee Floren
Lee Floren (1910—1995) aloitti uransa lännenseikkailulehdissä jo toisen maailmansodan jälkeen. Myöhemmin 1950—60-luvulla hän kirjoitti pornokirjoja, joista osa kuului epämääräiseen, mutta kiehtovaan lesbopokkareiden sarjaan. Floren teki sittemmin 1970-luvulla osia Michael Avallonen luomaan Butcher-sarjaan; niitä on myös suomennettu. Florenilta on suomennettu myös kaksi lännenkirjaa. Florenin ura on ollut hiukan samanlainen kuin vaikkapa Lawrence Blockin, mutta jotain häneltä on jäänyt puuttumaan, kun hänestä ei ole tullut tämän kaltaista rikoskirjallisuuden arvostettua monitaitajaa. Simo Sjöblomin Florenin kirjoittamaksi mainitsemat Stuart Jasonit eivät ulkomaisten bibliografioiden mukaan ole Florenin — eivätkä Michael Avallonen — kirjoittamia. Florenilta on suomennettu myös kaksi lännenromaania.

Rikosromaanit nimellä Stuart Jason:
Hälytys Manhattanilla. Butcher Teurastaja 7. Suom. Pertti Koskela. Viihdeviikarit: Hyvinkää 1985. Alun perin Mayday Over Manhattan. Pinnacle 1976.
Kuolema kulisseissa. Butcher Teurastaja 8. Suom. Arto-Antero Larhamaa. Viihdeviikarit: Hyvinkää 1987. Alun perin The Hollywood Assassin. Pinnacle 1976.
Kuoleman laakso. Butcher Teurastaja 2. Suom. Heikki Haveri. Viihdeviikarit: Hyvinkää 1985. Alun perin Valley of Death. Pinnacle 1974.
Kuoleman lääkäri. ”Teurastaja” Bucher 10. T. Huovila. Lukijapalvelu: Helsinki 1984. Alun perin Deadly Doctor. Pinnacle 1974.
Kuoleman palvojat. ”Teurastaja” Bucher 3. Suom. Heikki Haveri. Lukijapalvelu: Helsinki 1983. Alun perin Keepers of Death. Pinnacle 1971.
Kuolemanralli. ”Teurastaja” Bucher 7. Suom. Heikki Haveri. Lukijapalvelu: Helsinki 1984. Alun perin Death Race. Pinnacle 1973.
Palopommi. ”Teurastaja” Bucher 8. Suom. Heikki Haveri. Lukijapalvelu: Helsinki 1984. Alun perin Fire Bomb. Pinnacle 1973.
Tappajan lasti. ”Teurastaja” Bucher 11. Suom. Heikki Haveri. Lukijapalvelu: Helsinki 1985. Alun perin Killer’s Cargo. Pinnacle 1974.
Lännenromaanit:
Kirottu tehtävä. Montana 54. Suom. H. Suikkanen. Viihdekirjat: Tapiola 1966. Alun perin Deputy’s Revenge. Paperback Library 1964.
Rohkea mies. Montana 68. Suom. L. Ranta. Viihdekirjat: Tapiola 1968. Alun perin War on Alkali Creek. Phoenix Press 1951. Ilmestynyt salanimellä Will Watson.