maanantaina, toukokuuta 07, 2007

Mike Barry/Barry Malzberg


Barry Malzberg oli hiukan käärmeissään nähdessään, että hän on Pulpografiassa ainoastaan salanimellään, mutta häneltä ei ole omalla nimellä oikein käännetty mitään, ja ajattelin että kirja olisi helppokäyttöisempi, jos se olisi koottu näin. Tästä tosin puuttuu kaksi Bill Pronzinin kanssa kirjoitettua novellia, jotka laitan tänne myöhemmin - ne ilmestyivät jossain Alfred Hitchcock's Mystery Magazinen suomalaisessa versiossa. Malzbergin esikois-scifi-romaani oli muuten sekin osittain erotiikkaa: sen julkaisi Olympia Press pienipainoksisena asiantuntijalaitoksena, ja Olympiahan oli tunnettu juuri erotiikastaan.


Mike Barry

Mike Barryn oikea nimi on Barry N. Malzberg (s. 1939), jolla nimellä hän on tunnettu ja arvostettu science fiction -kirjailija. Alalla häntä pidetään rohkeana ja uudistusmielisenä tekijänä, joka 1970-luvun alussa tosin karkotti useat lukijansa synkillä ja pessimistisillä teoksillaan, jotka eivät totelleet lajityypin sääntöjä. Sittemmin Malzberg on toiminut enemmänkin antologioiden kokoajana sekä alan historioitsijana — hän on tehnyt kirjan science fictionin kehityksestä 1980-luvulla.
Malzbergin ura kirjallisuuden alalla alkoi vanhan ja sairaan Cornell Woolrichin agenttina; Malzberg on kirjoittanut Woolrichistä muistokirjoituksen The Big Book of Noiriin. Novellien kirjoittamisen Malzberg aloitti 1967 The Man from U.N.C.L.E. -lehdessä. Malzbergin ensimmäinen tieteisromaani oli Oracle of the Thousand Hands (1968). Hänen varsinainen esikoisteoksensa oli kuitenkin nimellä Mel Johnson julkaistu Love Doll. Tällä salanimellä Malzberg julkaisi yhteensä 12 seksipokkaria vuosina 1967—1969: niillä on sellaisia nimiä kuin Nympho Nurse ja The Sadist. Vastaavia kirjoja hän julkaisi myös Gerrold Watkinsin nimellä.
Malzberin ensimmäiset rikosromaanit olivat vuosina 1973—75 Mike Barryn nimellä ilmestyneet pokkarit Burt Wulffista. Burt Wulff kuuluu muun muassa Mack Bolanin jalanjäljissä syntyneeseen lajityyppiin: Wulff yrittää tappaa kaikki mafian jäsenet yksitellen, koska hänen tyttöystävänsä on kuollut huumekaupan uhrina. Malzberg kirjoitti kaikki 12 Wulff-kirjaa reilun vuoden sisällä. Saman vuoden aikana hän kirjoitti lisäksi 11 tieteisromaania!
Kehutun The Running of Beasts -romaanin Malzberg julkaisi vuonna 1976 yhdessä Bill Pronzinin kanssa. Pronzinin kanssa hän julkaisi lisäksi kaksi muuta romaania, Acts of Mercy (1977) ja Night Screams (1979). Kirjat ovat trillereitä; The Running of Beasts kertoo öisin riehuvasta sarjamurhaajasta, joka ei päivisin tiedä murhanneensa monia ihmisiä. Yhdessä Pronzini ja Malzberg ovat kirjoittaneet myös novelleja, joita on suomennettu kaksi.
Burt Wulff -kirjoista on suomennettu ensimmäinen, Nopea kuolema (1973). Se on varmasti parhaita lajityypin kirjoja, koska se on kirjoitettu paremmin ja juoni on jäntevämpi kuin Don Pendletonilla ja kumppaneilla ja myös siksi, että lopulta sarja muuttui lajityyppinsä kritiikiksi. Malzberg itse sanoo, että hän luki vain yhden Mack Bolanin ennen Wulff-kirjojen kirjoittamista. Mack Bolanin matkijoista Malzberg ei lukenut yhtäkään.
Malzbergin mukaan hän yritti kirjoissa käsitellä kostajatyyppisten henkilöiden tekojen todellisia seurauksia. Wulff nimittäin tulee vähitellen hulluksi, tehtävästä tulee hänelle pakkomielle, joka ajaa hänet mielipuolisuuteen. Nopeassa kuolemassa tästä ei vielä ole juurikaan merkkejä joitain hätkähdyttäviä kohtauksia lukuun ottamatta (Wulff näkee omat kasvonsa polttamastaan talosta nousevissa lieskoissa). Jeffrey M. Wallmann vertaa Wulff-kirjoja Chandleriin ja Hammettiin, mutta hänen mukaansa Wulff vertautuu sarjassa kuvattuihin rikollisiin. Wulff on yhtä epäinhimillinen, kylmä ja tunteeton kuin nämäkin. Wulff pitää itseään jo Nopeassa kuolemassa kuolleena eikä välitä ollenkaan siitä, mitä hänelle tapahtuu. Hänestä puuttuvat kokonaan esimerkiksi Mack Bolanin kiihkeys ja moralismi. Erikoista on vielä se, että ainakin sarjan ensimmäisessä osassa jää epäselväksi se, kuka todella on Wulffin tyttöystävän kuoleman takana, järjestäytynyt huumekauppa vai joku muu.
Mitä pidemmälle sarja eteni, sitä kylmemmäksi niiden kuvaama maailma Wallmannin mukaan tuli. Wallmann jopa nimittää sarjan viimeisiä osia postmoderneiksi: niiden mukaan ihmisten on mahdoton enää tuntea itseään ja jäljellä on vain silmitön tappaminen. Sarjan viimeisessä kirjassa Wulff kuolee.
Nopea kuolema on viimeinen alkuperäisessä Manhattan-sarjassa julkaistu teos. Markkinoiden romahtamisesta kertoo jotakin se, että 175-sivuinen Nopea kuolema maksoi kahdeksan markkaa, vaikka aiemmin samana vuonna julkaistu Don Pendletonin 190-sivuinen Mafian ansa maksoi kolmekymmentä penniä vähemmän!


Rikosromaani:
Nopea kuolema. Manhattan 160. Suom. Matti Hossa. Vaasa: Vaasa 1980. Alun perin Night Raider. Berkley 1973.

Ei kommentteja: